Pitkät pätkät on taas siitäkin kuulunut kun ollaan Vinskin kanssa tehty yhtikäs mitään! Tai no ollaan me kyllä itseasiassa tehty mutta emäntä ei ole saanut aikaiseksi kirjoitella niistä asioista mitään ylös tahi muistiin. En tiedä liekkö syynä se että väsyin totaalisesti noihin Vinskin "ongelmiin" vai oliko vain mukamas niin kiire koko ajan.

Syyskausi siis treenattiin enemmän ja vähemmän aktiivisesti hakua, ja toisinaan käytiin raunioilla, sekä tottista tehtiin kentällä. Ilmaisun siirtäminen rullalle onnistui yllättävän hyvin ja irtorullien kanssa työskentely näyttääkin olevan Vinskillä metsässä tällä hetkellä se bravuuri numero suorastaan! Eikä kyse ole koskaan ollutkaan siitä etteikö se osaisi tai että se olisi tyhmä päin vastoin se on paremminkin pirun ovela varustettuna kaikella mahdollisella samassa paketissa, vai miltä teistä kuulostaa hieman pehmeä, mutta erittäin vilkas, hieman rauhaton, kohtuullisen terävä ja erittäin suuren taistelutahdon omaava koira. Ihan kohtalaisen haasteellinen tapaus vaikka luonnetestin +148 pistettä antavatkin osviittaa siihen suuntaan että koira on ennemminkin keskitason koira jossa on tiettyjä ääripäitä mutta paketti on kuitenkin plussan puolella ja käyttöominaisuudet pk-puolelle hyvät.

En tiedä voi olla että minä tarvitsen vain hengähdystä ja ahaa elämystä Vinskin suhteen ja uudet tuulet puhaltavatkin tuolta Hollannin suunnalta ja aika näyttää mihin Hollannin tuomisen kanssa päädymme. Vinskiä en missään nimessä eläkkeelle siirrä, aktiivisena koira se ensinnäkin tarvitsee jotakin aktivointia pysyäkseen järjissään ja toisekseen kuka tietää vaikka Vinskin tietyistä ärrimurri hetkistä päästäisiinkin eroon pitkäjänteisellä harjoittelulla. Toisaalta nyt kun toinenkin koira tulee voisin Vinskin kanssa käydä BH:ta kokeilemassa koska mahdollinen kilpailukielto ei olisi niin paha juttu kuin jos olisi vain yksi koira mitä treenata kokeisiin. Enkä nyt tietenkään tarkoita sitä että kilpailukielto tarkoittaa samaa kuin treenauksen lopettaminen mutta motivaatio treenaamiseen on varmasti pohjamudissa jos on kilpailukielto alla ja kynnys mennä kokeisiin entisä suurempi. Ja onhan se tietty noloa lukea palveluskoiraliiton lehdestä oma nimensä kilpailukielto osastolta... No katellaan miten koissin luonne ensinnäkin nyt muuttuu kun koira on kastroitu. Tällä hetkellä leikkauksesta on 10pv aikaa eikä tässä ajassa ole mitään sen kummallisempaa muutosta tapahtunut. Koira on ehkä nälkäisempi ja ehkä aavistuksen rauhallisempi mutta nämä muutokset ovat äärimmäisen minimaalisia.

Vanhan Tuusulantien ja Korsontien risteys

Sää: +17, aurinkoinen, pieni tuulenvire radan vasemmalta puolelta.

Koska viime hakutreeni meni niin kivasti, ajattelin tehdä koiralle saman tyyppisen treenin.

Radalle tultaessa koira oli taas tulta ja tappuraa, oikea jästi! Ei kuunnellut mun käskyjä pätkääkään ja neliveto päällä aurasi tietään kohti keskilinjaa. Jouduin sitä kovastikkin komentamaan ja välistä laitoin sen maahan tms. Jotta siihen saisi edes jotain kontrollia, mutta ei se oikein luonnistunut. Eikä piitannut tippaakaan vaikka yritin namin avulla sitä kuljettaa, ei olis voinut nakki vähempää kiinnostaa. Surprise, surprise hallintaa pitää taas kovasti treenata!

Ensimmäinen pisto oikealle oli tyhjä. Nyt koira teki hienon laatikkopiston verrattuna siihen edelliskerran puikulaan. Tosi hyvä ja pusu koiralle.

Vasemmalla puolella Sari olikin jo valmiina ensimmäisessä merkatussa piilossa. Nyt oli vuorossa suorapalkka. Koira lähti hyvin ja suoraan maalimiehelle, koiran käytös muuten rauhoittui sitten keskilinjalla, alun teutaroinnin jälkeen. Odotti rauhassa sen kummemmin edistämättä "piilo" käskyä. Koira tarkensi hienosti Sarin sijainnin ja teki löydön.

Tällä välin Mirva oli mennyt oikealle puolelle valmiiksi. Lähetin koiran ryteikköön ja jokunen tovi kesti vaikka näytti että koira meni maalimiehelle suoraan. Aloimme jo epäillä että tökkiikö taas rullan ottaminen ja ehätin jo sanoa koiralle "tuo" kun se sitten viuhtoi minua kohden. Rullan luovutus ok, näytölle lähtö ok, tosin olisi voinut olla vieläkin ripeämipi. Täytynee ottaa näitä rullan tuonteja ensi kerralla vähän lähempää jotta palo näytölle olisi vielä voimakkaampi. Kysyin Mirvalta että miten koira oli rullan kanssa toiminut ja se oli kuulemma ottanut rullan heti kun oli saapunut maalimiehen luo, suorastaan nykäissyt kädestä pois. Hyvä niin, ehkä pidempi historia raunioilla hankaloittaa siellä rullan tuontia, en tiedä...

Sari oli taasen siirtynyt radan vasemmalla puolen eteen päin. Tälläkin maalimiehellä oli irtorulla. Koira lähti piilolle ensimmäisestä lähetyksestä liian vinoon ja poikkasi vasemmalle noin 25m, kutsuin sen tästä rauhallisesti "hyvä täällä" komennolla luokseni ja asettelin koiran tarkoituksella vähän viistoon vasemmalle kyljelle josko siitä lähtisi paremmin kohti maalimiestä, ja näin tapahtui nyt eteni hienosti maalimiehen läheisyyteen. Luultavimmin syynä vinoon etenemiseen oli oma vikani koira oli jo vinossa oikealle silloin kun sen lähetin.

Koira tuli melko nopeasti rullan kanssa takaisin, joten nyt oli selvää ettei täällä ainakaan mitään empimistä ollut tapahtunut. Rullan koira pudotti jalkoihini. Poimin sen siitä sen suurempia puhelematta, ja sitten alkoi sähläys. Sotkeuduin ensinnäkin itse liinaan (tyypillinen aloittelijan moka) Ja koira bongasi maasta sitten karvakasan jota piti nuuskuttaa ja siltä katosi muutenkin ajatus näytölle lähdöstä. Päätin sitten kun en muutakaan keksinyt, ottaa juoksulähdöt myös maalimiehelle siis että "näytä" käskyn jälkeen lähdin myös juoksemaan kohti maalimiestä. Koirapoika oli kyllä vähän sekaisin alussa, se pyöri edessäni "paimennus" ympyrää kunnes lähempänä maalimiestä lamppu taas syttyi ja kiihdytti maalimiehen luokse ruokailemaan.

Viimeinen maalimies oli tarkoitus ottaa haamuna. En tosin ole ihan varma näkikö Vinski mitään Mirvasta kun en minäkään nähnyt kuin hätäiseen pään ja hartiat. No näki tai ei, mainiolla etenemisvauhdilla koira spurtit taas otti ja jonkusen tovin kuluttau Mirvalta tuli kuittaus että koira on löytänyt tiensä ruokakipolle.

Olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen Vinkan suoritukseen, totta kai aina on näitä fiilauksen paikkoja

Technopolis, Vantaa

Todella lämmin, hellelukemia hipova sää. Minimaalinen tuulenvire.

Osiltaan kovan helteen vuoksi otimme Vinskille "vain" neljä maalimiestä ja yhden tyhjän piston. Maalimiehistä kaksi oli suorapalkalla ja kaksi irtorullalla.

Teimme tyhjän piston radan oikealle puolelle pitkälti siitä syystä että Vinskillä on niin paljon virtaa radan alkuvaiheessa että sen pitäisi irrota tyhjälle hyvin. Näin kävikin, irtosi hyvin ja pitkälle, valitettavasti täydellinen laatikkomainen pisto jäi puuttumaan, pisto oli paremminkin ovaalin tai kolmion mallinen, eli koira palasi suurinpiirtein samaan kohtaan kuin mistä se lähtikin liikkeelle. Tämä selittynee sillä että radan oikealta puolelta kävi vienoinen tuuli joten koira varmaankin sai sen verran hyvät hajut ja varmistuksen ettei ketään sillä puolen ollut. Lähetin koiran tästä radan vasemmalle puolelle jossa Mirva oli suora palkalla. Koira lähtie hyvin etenemään tarkisti tyylilleen uskollisena vasemman puolen etukulman ennen kuin eteni takarajaa pitkin kohti maalimiestä. Hetken kuluttua kuului radiopuhelimesta vahvistus, että koira löysi maalimiehen.

Seuraavaksi oli irtorullallinen maalimies radan oikealla puolella. Maalimies oli koiralle vähän tuntemattomampi Reima. Koira eteni hienosti alueella ja bongasi maalimiehen suhteellisen nopeasti. Hieman tuumaili ennen rullan ottamista. Toi sen hienosti minulle. Näytölle lähteminen ei ollut niin vauhdikas kuin se joskus on ollut mutta joka tapauksessa koira lähti hyvin etenemään alueelle.

Mirva oli siirtynyt tällä välin alueella vasemmassa reunassa hieman edemmäksi. Koira lähti lähetyksestä taas innokkaasti kohti maalimiestä kohta tuli kuittaus että koira oli ottanut rullan, ja kohta koira juoksikin näköpiiriini rulla suussa. Luovuts ok. Näytölle lähtö ihan ok, hitusen vauhtia voisi olla enemmän.

Reima oli vuorostaan siirtynyt radalla eteen päin. Koira lähti piilolle hyvällä etenmisvauhdilla, tarkensi takalinjan tuntumassa hajua hetken ja tämän jälkeen juoksi suoraan maalimiehelle. Tämä maalimies olikin viimeinen ja Vinski sai maalimiehellä päiväruoan.

MIelestäni harjoitus meni kaiken kaikkiaan hyvin jouhevasti ja sujuvasti ilman mitään ongelmia ja haparointeja. Unohdin näytölle lähtiessä kiristää ja myödätä  näyttöliina jotta koira saisi tästä tukea ja vauhtia  näytölle lähdettäessä. Tämä täytyy muistaa ensi kerralla!

Huh, onhan tässä treenailtu muutakin, mutta ei aika yksinkertaisesti riitä tilityksien kirjoittamiseen kun ei se tahdo riittää edes koiran treenaamiseen. En tiedä pitäisikö kaikki tavoitteet taas siirtää ensi vuoteen näyttää siltä että nuo hääjärjestelyt ja yllättävät työmatkat sotkevat koiraharrastusta. No joka tapauksessa alla raporttia rauniotreeneistä.

Suunnitelmissa oli ottaa Vinskille tässä treenissä vain kaksi maalimiestä. Toinen irtorullalla ja toinen suorapalkalla. Keskivaikeissa piiloissa radan takaosassa.

Ensimmäine maalimies oli irtorullalla. Alussa kuulin, että maalimiehet ovat radan vasemmassa takalaidassa ja radan oikeassa takalaidassa. Vinski bongasikin ensimmäisen maalimiehen aidan vierestä olleesta pressu piilosta suhteellisen nopeasti. Rullan ottamisessa oli ongelmia, koira jopa haukahti pari kertaa ja palasi minun luokseni kun erehdyin sitä väärässä paikassa kehumaan. Lähetin koiran uudelleen piilolle ja nyt kehuin sitä vähän maltillisemmin kun näytti siltä että koira oli ottamaisillaan rullaa. Nyt se toi rullan minulle ja näytölle lähti hienosti. Samoin käyttäytyi melko hyvin ja rauhallisesti maalimiehellä. En tiedä johtuiko rullan ottamisen takertelu siitä että Vinski lainasi Casperin rullia, ei sillä kyllä ole tapana ollut nirsostella muitten leluja ainakaan mutta ei sitä tiedä jos tämä rulla asia olisikin eri juttu varsinkin kun ollaan vielä niin alussa koko touhussa.

No toinen maalimies oli sitten tosiaan radan toisella reunalla. Lähdin kulkemaan radan takaosaa aidan viertä kohti radan oikeaa takakulmaa. Koira ei saanut maalimiehestä hajua ja kulki vähän liiankin lähellä minua ja katseli koko ajan taakseen että missä minä tulen. Alkoi jo vähän tympimäänkin että meneekö tää homma taas tämmöiseksi että se pyytelee multa apuja. Oli kyllä tosi kenkku sääkin, satoi aika reippasti vettä joka varmasti painoi hajuja maata kohden ja saattoi vaikuttaa siihen miten hajut kenties selkeämmässä säässä käyttäytyy. En tiedä. Kun pääsimme lähemmäs radan oikeaa takakulmaa alkoi koira ottaa enemmän välimatkaa minuun ja saamaan hieman hajua maalimiehestä. Huomasin sitten itsekkin missä maalimiehs oli, päällekkäin olevissa betonirenkaissa. Oli hauska katsoa miten koira juoksenteli läheltäkin betonirenkaita mutta ei saanut ihan heti tarkennettua hajunlähdettä. Se juoksi nokka pystyssä, teki koko ajan töitä tarkasti vieressä olevan kasan päällä hajunlähdettä, juoksi betonirenkaiden oikealle laidalle ja teki uukkarin takaisin ja sitten ahaa elämys, tuolla se on!

Kaiken kaikkiaan kiva pikku treeni, rulla työskentelyyn täytyy edelleenkin saada varmuutta lisää toistojen kautta.

Toisen kerran teemana oli alunpitäen paikalla makuu ja liikkeestä istuminen, mutta kun aikaa oli ihan riittämiin otettiin meidän onneksemme mukaan myös liikkeestä maahan meno joka oli suunniteltu ensi kerraksi. Onneksi siis siksi, että me emme pääse seuraavalla mun työkuvioiden vuoksi.

En sen kummemmin lähtenyt koiraa hetsaamaan kentälle tultaessa, ajattelin että viritetään sitten kentällä jos tarve vaatii. No ensimmäisenä me saimme ohitella muutamia koirakoita jotka olivat kentän alkupäässä. Erittäin hyvää harjoitusta meille, sillä Vinskihän alkoi jo muutamille koirille päästelemään kurkkuääntä jolloin pääsin välittömästi puuttumaan tilanteeseen. Samoin hetki tämän jälkeen yritti alkaa kyttäämään toisia koirakoita mutta kielsin koiraa tästä myöskin välittömästi. Kyttääminen ja toisien koirien perään hinkuminen oli kyllä huomattavasti enemmän aisoissa kuin viime kerralla, eli jotain edistystä siis havaittavissa, tosin olin itsekkin nyt todella tarkkana näissä ja voimakkaasti koiraa kielsin heti jos se teki ei toivottuja asioita.

Treenien alussa Pipsa näytti omalla koirallaan ryhmäläisille BH-Tottiksen kulun. Pyysin Pipsalta että saisimme Vinskin kanssa olla paikallamakuussa sen aikaa kun hän suorittaa tottiskaaviota, se sopi Pipsalle hyvin. Halusin testata että vieläkö Vinkka muistaa ja malttaa makoilla aloillaan toisen koirakon suorittaessa tottista. Tosin en siis todellakaan kävellyt 30 askeleen päähän vaan koiran hihan mitan, niin että koira oli hihnassa ja hihnan pää mun toisessa kädessä. En halua että Vinski edes koskaan yrittää päästä livohkaan tässä tilanteessa vaikka eipä sillä näyttänyt mikään kiire olevan minnekkään. Pipsa teki kaaviota suhteellisen lähellä meistä katsottuna ja esim. luokse tulo tapahtui muutaman met´rin päässä meistä, siten että koira juoksi Vinskin ohitse sivusta. Ihanasti Vinski jaksoi makoilla aloillaan ja suurimman osan ajasta ilmeisesti tillitti minua, minä olin selin koiraan ja maltoin olla vakoilematta että makaako se vai ei. Teki mieli pussata sitä, niin hienosti se tuosta suoriutui.

Seuraavaksi siirryimme kentän toiseen laitaan tekemään jääviä liikkeitä. Teimme ne pareittan siten että toinen makuutti koiraansa paikalla ja toinen teki liikkeitä. Otin ensimmäisenä paikalla makuu vuoron ja samalla tyylillä jatkoin makuuttamista kuin Pipsan BH-kaavion aikana, tosin kävin välillä palkkaamassa koiraa, pyysin sen maasta sivulle, vapautin sen käskyn alta ja laitoin taas paikalla makuuseen.

Sitten olikin jäävien liikkeiden vuoro liikkeestä istuminen näytti olevan hankalaa. Koira meni aina maahan kun sanoin istu. Tämä johtunee siitä että olemme viimeaikoina tehneet mm. kotona tuota liikkeestä maahan menoa hippasen enemmän kuin istumista. Liikkeestä istumiseen oli pakko ottaa pieni käsi ele mukaan jotta koira alkoi hiffaamaan mitä istuminen tarkoittikaan. Tein tätä muutaman kerran ja sitten kokeilin muutaman kerran ilman kättä, toimi jälleen. Täytyy jotenkin tasapainoilla tuon käden kanssa, ainakin jos tekee taas tuota maahan menoa. Maahan menoissa ei ollut moitetta, meni siis onneksi maahan käskystä maahan...Ensimmäinen luoksetulo oli helkkarin vino eikä koira siirtynyt vasta kuin muutaman käskyn jälkeen sivulle. Todennäköisesti syys vinoon asentoon oli se, että olin itse sen kummemmin ajattelematta siirtynyt askeleen vasemmalle ja koira tuli vinoon juuri vasemmalle puolelle. En tiedä miksi tuon liikkeen tein, täysin tiedostamatonta. Syy siihen miksi koira ei mennyt sivulle vaan hyppäsi leukaa valuttaen minua vasten aina kun sanoin "fuch" johtunee siitä että olen viimeaikoina tehnyt paljon noutoa jossa koira jää eteen luovutusasentoon, muuta syytä en tähän keksi sillä aikaisemmin edestä sivulle siirtyminen on sujunut ongelmitta. Toisella luoksetulo kerralla koira tuli hienolla vauhdilla luokseni ja jäi suoraan eteen istumaan, olisi ehkä hitusen lähempänä voinut olla mutta ei se kuitenkaan liian kauas jäänyt. Varsinkin Vinskin vauhdilla on ehkä parempi että se jää hieman kauemmas, sillä jos se tulisi lähemmäs voi olla että joku päivä, pahimmassa tapauksessa kisoissa koira törmää minuun ja menemme molemmat nurin. Toisessa luoksetulossa oli edelleen ongelmia sivulle siirtymisessä. Helpotin tätä siten että taputin vasenta reittä merkiksi. Silloin koira tajusi mitä pitää tehdä.

Tässä oli varsinaiset treenit. Treenien päätteeksi tein vielä sekalaisia juttuja koiran mielenkiinnon ylläpitämiseksi. Otin pätkän seuraamista, sitten vain leikittiin tovi, sitten otin irrotuksia ja annoin heti purun, sitten otin noutoa niin että koira toi leluaan minulle, sitten taas seurattiin tein käännöksiä etenkin vasempaan, sitten tein luoksetuloa ja taas leikittiin jnee. Koiralla tuntui olevan ihan hauskaa tällätavoin. Mun täytyy siis olla yllätyksellinen, jotta koiran mielenkiinto säilyy.

Tänään on tavoitteet lyöty lukkoon, mutta se jääköön salaisuudeksi milloin ne toteutetaan.

Päätin tehdä Vinskille jälleen lenkin yhteydessä esineruudun. Nyt ollaan voitu touhuilla omiamme lenkeillä kun Mirkku on ollut Tuomon kanssa landella.

Tallasin Mekaanikontielle taas 20x50m olevaan kaistaleen. Nakkasin esineruutuun kaapista löytämäni kovasta muovista valmistetun heijastin klipsun. Aavistelin jo että esine ei tule olemaan Vinskille helppo, mutta joskus on oltava vähän vaikeampaakin. Kun tallasin ruutua huomsin siellä olevan lasten kengän. Päätin ottaa sen myös esineeksemme ruutuun ja nakkasin sen ruudun alkupäähän. Muovinen heijastinklipsu oli noin puolivälissä.

Vinski oli taas aivan järjettömissä täpinöissään. Otin sen kuitenkin ennen ruutua hallintaan ja seurautin sen ruudulle, pari pakotetta piti antaa että malttoi kunnolla seurata. Kun olin ottanut koiran sivulle ja irroittanut remmin, lähetin sen välittömästi ruutuun. Ja taas mentiin semmoista kyytiä että kävyt lensi tassujen alta. Koira tarkensi hienosti ruudun rajoja, muutaman kerran juoksi radan yli, huusin koiralle näillä kerroilla aina "takaisin" jolloin palasi ruutuun ja skannasi nenä maantuntumassa aluetta. Näyttää siltä että Vinski menee aikalailla jäljestämällä ruudussa tai ainakin nokka on miltei maassa kiinni. Jokin haju veti Vinskiä kovasti takalinjalle, siellä saattoi olla jokin esine sillä Mekaanikontiellä on jos jonkinlaista rojua ja roipetta kun mm. monet koiraryhmät käy siellä treenamassa ja aina jotakin saattaa maahan unohtua. Jokatapauksessa kutsuin koiraa takalinjalta takaisin luokseni já lähetin sen uudelleen ruutuun. Nyt se bongasi heinikosta kengän hajun ja alkoi sitä tarkentamaan. Löysi kengän ja poimi sen suuhunsa, mutta oli lähdössä selvästi kengän kanssa tuulettamaan, joten ennen kuin otti hatkat huusin "tuo" Kenkä oli ilmiselvän mieluisa sillä koira ei malttanut oikein istua eteen ja mälväsi kenkää suussaan. Vaadin koiran tulemaan eteeni istumaan ja otin irrotuksen esineestä vasta kun koiran leuat olivat rauhoittuneet.

Nakkasin kengän taakseni, ja lähetin koiran uudelleen ruutuun. Taas jokin veti Vinskiä puoleensa takalinjan tuntumassa, se nuuski ja pyöri ympyrää parin männyn välillä. Aloin jo itsekkin epäillä että olinko laittanut heijastimen taaemmaksi kuin muistinkaan. Näin selvitin heijastimen sijainnin, ja jottei peli menisi lööperiksi "vaikean" esineen myötä lähetin Vinskin esineen edustalta etsintään. Heijastin löytyikin nyt helposti ja pienen tunnustelun jälkeen koira otti heijastimen suuhunsa ja toi sen hienosti minulle. Tämän jälkeen vapautin koiran hommista "mene" käskyllä ja nakkasin sille kepin. Vinskin löytämä kenkä oli kuitenkin niin POP että se nappasi sen suuhunsa ja kuljettikin koko lenkkikiemuran ajan sitä suussaan. Omituinen fiksaatio jo osittain sammaleen peitossa olleeseen kenkään. Kengän avulla tein sitten semmoista että pyysin Vinskin noin 5 kertaa tuomaan kengän minulle, siten että vaadin sen istumaan eteeni ja luovuttamaan kengän käskystä ja sitten nakkasin kengän taas koiralle jne... 

Oli pakko testata tätä pudotetun esineen noutoa ja tarkuuskuusetsintää kun eilen se tuli puheeksi ja kun tuo etsintäkoe on alkanut kiinnostamaan.

Tein nämä harjoitukset ihan sisällä, testauksen vuoksi. Ja tietysti varsinkin tuo tarkkuusetsintä vaatii ensin sisähommia ennen kuin harjoitukset vien ulos.

No pudotetun esineen noudon tein seuraavanlaisesti. Seurautin koiraa ja noin 10 askeleen jälkeen pudotin hanskan maahan ja jatkoin koiran seurauttamista vielä noin 10 askelta. Sitten sanoin koiralle "tuo" ja käännähdin samalla itse tulosuuntaan. En ole säännöistä katsonut että pitääkö tässä kohtaa jäädä pönöttämään selkä tulosuuntaan vai voiko ohjaaja käännähtää ympäri tulosuuntaan. Koira lähti hanskalle, poimi sen ja toi luokse hienosti. Toistin harjoituksen vielä samaan tyyliin ja tämäkin meni hyvin. Tehdään varmaan tähän tyyliin näitä sisäharjoituksia 20 kertaa ja sen jälkeen siirrytään tuonne meidän parkkikselle treenaamaan. Ja siellä taas noin 20 kertaa ja sitten kentälle. Täytyy sääntökirjasta tarkistaa että tehtiinkö suoritus metsässä vai kentällä, no sama se täytyy  harjoitella sitä vielä metsässäkin.

Tarkkuusetsintää pohdittiin myös eilen, lähinnä sitä onko vaaraa että jos koira ilmaisee siten että se poimii esineen suuhunsa ja tuo omistajalle kuten ruudussa, se vahingossa voisi pienen esineen nielaista. Lähdin siis kokeilemaan avain-nipulla että koira menisi niiden eteen maahan. Kävi kuitenkin niin että kun paiskasin avaimet matolle ja lähetin koiran niiden luokse kävi se käskystä maahan mutta nousia pian ylös ja hamusi avaimet suuhunsa. Sama toistui avaimille kun paiskasin ne erikohtaa mattoa ja lähetin koiran niiden luokse,nyt se ei edes mennyt maahan vaan otti avaimet suuhunsa. Kokeilin sitten huvikseen asiaa 50cnt kolikolla. Aikaisemmin Vinski ei ole oikein kolikoitu halunnut ottaa suuhun, mutta nyt alkoi hamuamaan kolikko suuhunsa "nosta" käskyllä. Pientä teknistä ongelmaa koiralla oli kolikon suuhun saamisella, mutta kun pidin itse kättäni noin 20cm päässä maasta sain koiran nostamaan kolikon käteeni asti. Eli suunnitelmat muuttuivat, koira ilmaisee tarkkuusetsinnässä sittenkin samaan tapaan kuin esineruudussa, eli tuo esineen minulle.

Päätimme ottaa Elinan kanssa esineruudun Hyvinkäällä olleiden hakukisojen päätteeksi. Käytimme hyväksemme noin puolikasta kisoissa käytetystä esineruudusta. Elina teki ensin kaistaleen Casperin kanssa, jolloin minä vein esineet ruutuun. Esineenä toimivat Aden pipo ja minun ratsastushanska. Kun Casperi oli hienosti suorittanut ruutunsa (muutamien Pate volttien jälkeen =) ) Oli Vinkan vuoro.

Vinskin kaistale tehtiin Casperin kaistaleen viereen ja Elina vei samat esineet kuin Casperillakin oli, ruutuun. Vinski veti semmoisella nelivedolla ruutuun, että munkin askelmittariin tuli tämän vetojakson jälkeen oikein aerobisia askeleita! En yrittänyt sitä edes hillitä, enkä ottanut sitä nyt edes hallintaan, ajattelin että siinäpä tekee nyt tänään hommia ihan miten lystää. Koirahan lähti niinkuin viitapiru liikenteeseen ja kävi ensinnä tarkistamassa Casperin kaistaleen. Alkoi kuitenkin aika hyvin tarkentamaan hajua oman kaistaleeemme keskeltä, jossa Aden pipo olikin. Vaikka koira juoksi aikamoista siksakkia ja aikamoisella vauhdilla, oli sillä nenä maassa koko ajan. Ei kuitenkaan ilmeisesti malttanut ihan täysillä keskittyä haisteluun koska tarkentamisessa jokunen hetki meni. Koira löysi kuitenkin esineelle, otti sen jo suuhunsa, mutta pudotti! Perhana en ollut itse ihan kartalla säännöistä ja siitä että olin voinut koiraa kehua ennen kuin sen esineen ottaa. No käskytin koiran takaisin luokseni ja lähetin esineelle. Koira lähti melko vinoon ja näytti jo siltä alkuun ettei se esineelle enää palaa. Kierroksen jälkeen se kuitenkin palasi esineelle ja nyt sanoin sille "hyvä, tuo" ja koira toi hienosti, esinettä mälväten sen minun luokseni.

Mielessä mietin että saapa nähdä hiipuiko esine into ensimmäiseltä esineeltä ja miten mahtaa irrota toiselle. Hyvin kuitenkin irtosi ja meni aika nopeasti alueen takareunaan missä hanska lepäili. Hanska oli kyllä varmaan helppo löytää sillä siitä irtosi semmoinen heppahaju että olisi kumma jos ei löytyisi =), Nyt en muista tarkalleen kehuinko koiraa vai lähtikö se tuomaan esinettä minulle omatoimisesti. Jokatapauksessa aika vaivattomasti se lähti esinettä tuomaan luokseni. Tosin pudotti sen edessäni maahan, josta pyysin sen "tuo" komennolla tuomaan minulle asti. Vaadin koiran myös istumaan eteeni ennen esineen luovutusta. Kun tämä rituaali oli tehty, kehuin koiraa vuolaasti ja nakkasin suosikki gappayn patukan koiralle. Ja sitten leikittiin...

Huomioitavaa seuraavalle kerralle: Ehdottomasti tarvitaan vieraita esineitä ja erilaisia materiaaleja. Aden pipolla sen huomasin selvästi. Mietittävä myös sitä että missä menee raja koiran vapaan työskentelyn ja käskyttämisen välillä. Antaako sen siis etsiä suhteellisen itsenäisesti, niinkuin se nyt tekee, vai keskittyykö enemmän pistottamaan koiraa. Ensimmäisessä luokassa se ei varmaankaan ole niin nuukaa kun esineitä tarvitaan "vain" yksi, mutta ylemmissä luokissa alueen tarkempi tarkastaminen saattaa nousta arvoon arvaamattomaan...

Tuukk:in jälkikisoista innostuneena päätin paluumatkalla tehdä Vinskille pienen esineruutu kaistaleen.

Tallasin noin 20m leveän ja yli 50m syvän kaistaleen jonne nakkasin hepantuoksuisen ratsastuskäsineeni. Esineen sijainti oli noin 20m lähetyslinjan alusta, melkein alueen keskellä.

Koira puhkui taas intoa kun otin sen autosta, ilmeisesti oli tiirannut ikkunasta tarkkaan mitä metsässä touhuan ja varmaan sillä jonkin sortin aavistus oli mitä seuraavaksi tapahtuu, vaikkakaan ei minun touhujani ihan täydellisesti autosta käsin nähnytkään. Otin noin 20m ennen alueen alkua koiralta remmin pois ja koirahan yritti lähteä ominlupinensa alueelle. Tiukka komento "takaisin" ja Fuch" käskyllä sivulle, yllättävän hyvin koira jaksoi pitää kontaktin ottaen huomioon kuinka kierroksilla se kävi. Huomasin selvästi kuinka se tuttuun tyyliinsä rauhoitteli itseään lipomalla seuraamisen ajan kirsuaan.

Seurautin koiran noin etulinjan puoliväliin, jos lähetin koiran "ruutu" komennolla esineruutuun. Koira lähti aika poikittain liikkeelle, ilmeisesti lähetysasentokin oli vino. Juoksi reilusti yli puolen välin, ja hieman yli alueenkin, joskin palasi pian takaisin alueelle, kävi takarajan tuntumassa jossa teki U-käännöksen ja juoksi melkein suoraan esineelle, poimi sen ja jostain syystä juoksi samaa reittiä kuin oli esineelle mennytkin ja tuli siis mutkan kautta minun luokseni hienosti meni omatoimisesti istumaan eteeni luovutus asentoon ja luovutti esineen minulle nätisti. Ei pudotellut esinettä maahan, vaan odotti että otan sen, bueno. Sillä toisinaan Vinskillä on ollut paha tapa mälvää esineitä ja pudotella niitä ja se ei todellakaan ole niitä kaikistellen tuonut ihan perille asti vaan pudottanut noin 2m päähän jalkoihin.

Kaiken kaikkiaan ihan kiva pikku harjoitus. Kaikenlaista tuostakin voisi parantaa, mutta hauska huomata että kyllä sillä esineruudusta jonkinasteinen käsitys on. Harjoitusta kuitenkin kaivataan vielä paaaaljon.

Sää: Suhteellisen tyyni, pientä tuulen virettä, aurinkoinen iltapäivä

Maalimiehet: 4kpl

Suoritusajankohta: 4/7

Palkkaus: Namilla irtorullat ja suorapalkka lelulla

Vinski puhkui intoa kun otin sen autosta pois, se on nyt parilla viime kerralla ollut jokseenkin vaisu raunioilla, vaikka töitä on tehnyt aina, mutta paras terä on ollut kadoksissa. Ilmeisesti nyt kuitenkin hakutreenien aiheena ollut motivointi teki hyvää koiran itseluottamukselle.

Ensimmäisenä maalimiehenä oli Seija. Minulla oli toiveena että mahdollisimman isoa alaa raunioista käyttettäisiin hyödyksi maalimiehiä sijoiteltaessa. Toivomuksena kuitenkin että tietäisin mistä suunnasta suurinpiirtein etsiä maalimiehiä ja kun tämä rulla asia on meille kuitenkin vielä niin uusi asia toivoin myös, että piilot eivät olisi mitään ylitsepääsemättömän vaikeita. Seija olikin laitettu radan vasemmalle puolelle kelan taakse. Koira teki lähteyksessä taas sutilähdöt ja juoksi niin kuin viitapiru aika lahjakkaasti Seijan ohitse käyden tarkistamassa vasemman puolen takaosan, palaten kuitenkin pian takaisin ja paluumatkalla se sai Seijasta hajun. Toi rullan melko kivuttomasti minulle, tosin pikkuisen matkalla haisteli kelaa, jolloin sanoin "hyvä, tuo" Koira luovutti rullan hienosti ja tällä kertaa olin hakutreeneissä saatujen vinkkien mukaisesti jättänyt namit pois rullan luovutuksen yhteydesä. Näyttö oli ihan ok, olisi ehkä saanut hiukan ripeämmin lähteä matkaan.

Toinen maalimies oli meille uusi tuttavuus rauniryhmämme uusi jäsen Sarianna. Hän oli piilossa kelan sisällä joka oli noin radan keskiosassa ehkä hiukkasen enemmän radan takaosassa kuin etuosassa. Lähdin tutkimaan aluetta aidan viertä pitkin kulkien siis radan vasemmalta sivulta kohti oikeaa puolta. Lähetin koiran muistaakseni pariin otteeseen eri puolelle aluetta ja sitten se bongasi Sariannan, mutta ei tahtonut ottaa tältä rullaa! Hösäs kelan sisällä omiaan ja olisi ilmeisesti mieluusti alkanut heti murkinoimaan. Siinä vaiheessa kun menin itse kelan luokse oli rulla maassa maalimiehen edessä ja hän kertoi ettei koira meinaa sitä ottaa, oli ottanu sen kerran suuhun, pudottanut ja alkanut touhuamaan muuta. Lähetin sitten koiran ihan kelan edestä "piilo" käskyllämme ja kannustin koira poimimaan rullan suuhunsa ja nyt se toi rullan minulle ja lähetin sen sitten näytölle kuten kuvioon kuuluu. En tiedä teinkö oikein lähettäessäni koiran ihan kelan edestä maalimiehelle ja kannustaessani sitä ottamaan rullan, mutta en tiedä miten muutenkaan olisin tilanteen ratkaissut.

Kolmas maalimies oli Sanni. Sanni oli piilossa radan oikealla puolella melko lähellä takarajaa, kenollaan olevassa betoniputkessa. Vinskillä ei ollut suurempia ongelmia tällä maalimiehellä, se löysi maalimiehen nopeasti ja ainakin rulla tuli minulle asti pian, jäi kuitenkin kysymättä että arpoiko jotankin piilolla. Näyttö oli ihan ok, ehkä enemmän vauhtia tässäkin olisi voinut olla, mutta ei näytölle kuitenkaan mitään mateluvauhtia lähdetty.

Neljäs maalimies oli Mervi, Mervi kipaisi radan oikealla sivustalla olleen muovikuution taakse sillä välin kun teimme lähtöä kolmannelta maalimieheltä. Koira juoksi nähtävästi suoraa hajuvanaa pitkin Mervin luokse, ainakin vauhti oli taas sen mukainen ja nenä korkealla ilmassa.

Muistettavaa: Ensi kerralla voisi ottaa enemmän suorapalkkoja, vaikka kiusaus testiä koiran toimivuutta uudella radalla on suuri, mutta tälläkin uhalla taidan tehdä ihan toisin, eli otan neljä maalimiestä joista kolme on suorapalkkaa ja ainoastaan yksi on irtorullalla. Myöskin täytyy tehdä paljon rullatreeniä kentällä, jotta rullantuonti kuvio vahvistuu koiralle entisestään.